Arvokkuus kohtaamisessa - ja kosketuksessa!
Tunne oma arvosi - anna arvo toisillekin. Arvokkuuden tunne on herkkä asia, jonka huomioiminen tiivistää ihmisiä yhteen, yhtälailla myös erottaa. Se mahdollistaa maailmanlaajuisestikin keskinäisen rauhan ja kunnioituksen, mutta sen puuttuminen saattaa johtaa eripuraan, väkivaltaan ja sodan käyntiin.
Arvokkuuden tunne on keskeinen elementti, kun kohtaamme toisiamme sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä, ollessamme potilaina, läheisinä, omaisina tai työntekijöinä. Se on subjektiivista kokemusta siitä, tulenko kuulluksi tai nähdyksi, voinko olla mukana päätöksenteossa, voinko esittää näkemykseni, otetaanko minua todesta. Se on myös yleinen tuntuma työskentelyn ilmapiiristä, arvostetaanko erilaista ja eri ammattilaisten osaamista. Se on sitä, että ihmisen ihmisarvo ei perustu siihen, minkä maan kansalaiseksi ja millaiseen sukuun hän syntynyt, eikä siihen, mitä hän on elämässään saavuttanut tai onko hänestä hyötyä yhteiskunnalle tai jollekin ihmiselle. Arvokkuus kumpuaa sisäsyntyisesti, oivalluksesta, että toinen ihminen on arvokas sinänsä, hänen ei tarvitse ansaita arvoaan tai arvostetuksi tulemista, esimerkiksi hyvällä käyttäytymisellä.
Arvokkuus näkyy myös toisen ihmisen kosketuksen tavassa. Tästä keräämme Joensuun yliopiston eräässä tutkimushankkeessa parhaillaan tietoa, miten se näkyy ammattilaisten kosketuksen tavassa vanhustyössä. Siihen voit tutustua sivuilla http://www.uef.fi/web/akte
Yleensä tunnustamme keskinäisen arvokkuuden välttämättömyyden ja tärkeyden, mutta kuinka usein pysähdymme miettimään, mitä se todellisuudessa on. Vielä vähemmän tulee ajatelleeksi, perustuuko oma toiminta toisen arvokkuuden tunteen vahvistamiseen. Heikennämmekö tietoisesti toisen arvokkuuden tunnetta? Tuskinpa, usein teemme sitä tietämättämme. Voisiko nyt - juuri tällä hetkellä - suoda pienen ajatuksen sille, miten voin vahvistaa toisen ihmisen arvokkuuden tunnetta, konkreettisesti?